Seison usein torin laidalla Hanna Partasen kalakukkoleipomon edessä ja mietin, miten kummassa tämä kaupunki onnistui rakentamaan yhden Pohjoismaiden parhaista konserttisaleista keskelle Savoa. Useimmat ulkopuoliset tuntevat Kuopion Puijon tornista tai torimeiningistä, mutta meille klassisen musiikin harrastajille – niille, jotka oikeasti kuluttavat penkkejä ja selaavat käsiohjelmia hiirenkorville – Kuopio on ennen kaikkea Musiikkikeskuksen koti.
Tässä ei ole kyse mistään matkailumainoksen korulauseista. Olen istunut saleissa Wienistä Berliiniin, ja voin käsi sydämellä sanoa, että Kuopion Musiikkikeskuksen pääsalin akustiikka on jotain poikkeuksellista. Se ei anna anteeksi soittajalle, mutta se palkitsee kuulijan jokaisella nyanssilla.
Viva Classican henkeen sopii sukeltaa vähän pintaa syvemmälle. Ei pelkkiä nimiä ja vuosilukuja, vaan sitä, miltä musiikki täällä tuntuu ja miksi sinne kannattaa matkustaa kauempaakin.
Betonibrutalismin sisältä paljastuu lämmin sointi
Kun Musiikkikeskus valmistui vuonna 1985, se herätti tunteita. Rehellisesti sanottuna rakennus näyttää ulkoapäin hieman siltä, miltä 80-luvun puolivälin arkkitehtuuri usein näyttää: massiiviselta ja betoniselta. Mutta älä anna karun ulkokuoren hämätä. Tämä on klassinen ”älä arvostele kirjaa kansien perusteella” -tilanne.
Sisälle astuessa tunnelma muuttuu täysin. Esa Malmivaaran ja Raimo Savolaisen suunnittelema sali on akustinen ihme. Tilavuus on laskettu tarkkaan – noin 13 000 kuutiometriä ilmaa, joka on pyhitetty resonanssille. Olen muutaman kerran istunut salissa harjoitusten aikaan, kun sali on tyhjä. Hiljaisuus siellä on painavaa, sellaista odottavaa sorttia.
Akustiikan konsulttina toimi legendaarinen Alpo Halme. Hänen kädenjälkensä kuuluu siinä, että ääni ei ”kuole” matkalla takariviinkään, mutta se ei myöskään puuroudu jälkikaiusta. Musiikkikeskuksen sali (jossa on muuten reilut tuhat paikkaa) toimii harvinaisen hyvin sekä intiimille kamarimusiikille että massiivisille sinfonioille.
Miksi Kuopion sali eroaa muista?
Suomessa rakennettiin pitkään monitoimisaleja, joissa yritettiin yhdistää urheilu, teatteri ja musiikki – lopputuloksena oli yleensä tila, joka ei toiminut missään näistä hyvin. Kuopiossa tehtiin toisin. Tehtiin pyhättö musiikille.
- Katsomon jyrkkyys on juuri sopiva. Olen istunut permannon takaosassa ja kuullut solistin hengityksen. Näköyhteys lavalle on esteetön lähes joka paikasta, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys vanhemmissa eurooppalaisissa saleissa.
- Materiaalien valinta ei ollut sattumaa. Seinien, katon ja lattian puurakenteet on viritetty heijastamaan ääntä lämpimästi. Sointi on täyteläinen, hieman tummempi kuin vaikkapa Helsingin Musiikkitalon kirkkaampi ja analyyttisempi soundi.
- Ilmastointi on hiljainen. Tämä kuulostaa tylsältä tekniseltä detaljilta kunnes istut konsertissa, jossa pianissimo-kohdan pilaa ilmanvaihdon hurina. Kuopiossa tätä ongelmaa ei käytännössä ole.
Kuopion Kaupunginorkesteri – Savolaisella virneellä, kansainvälisellä tasolla
Orkesteri on salinsa arvoinen. Kuopion kaupunginorkesteri on Itä-Suomen suurin sinfoniaorkesteri, ja sen koko (noin 44 muusikkoa) asettaa sen mielenkiintoiseen asemaan. Se ei ole jättiläismäinen filharmoninen orkesteri, joka jyrää voimalla, vaan ketterä kokoonpano, joka pystyy venymään wieniläisklassismin keveydestä romantiikan paatokseen.
Olen seurannut orkesterin kehitystä vuosia. 2000-luvulla on tapahtunut selkeä ryhdistäytyminen. Ei sillä, että taso olisi aiemminkaan ollut huono, mutta nykyään soitossa on sellaista itsevarmaa ”tekemisen meininkiä”. Ylikapellimestareilla on ollut tässä iso rooli. Etenkin Eugene Tziganen kausi toi orkesteriin tiettyä kansainvälistä sähköä ja kurinalaisuutta, joka kuuluu yhä.
Repertuaari on virkistävän laaja. Toki Sibeliukset ja Brahmsit hoidetaan kunnialla – ollaanhan Suomessa – mutta orkesteri tekee myös paljon yhteistyöprojekteja. Olen nähnyt heidän heittäytyvän elokuvasävelmien pariin tai tekevän yhteistyötä raskaamman musiikin bändien kanssa ilman, että se tuntuu väkisin vääntämiseltä.
Kuopio Tanssii ja Soi – Kun kaupunki muuttuu
Jos satut Kuopioon kesäkuussa, unohda kaikki mitä tiedät rauhallisesta pikkukaupungista. Kuopio Tanssii ja Soi on Pohjoismaiden vanhin ja suurin tanssifestivaali, ja sen vaikutus klassisen musiikin kenttään on merkittävä.
Vaikka pääpaino on tanssissa, musiikki on erottamaton osa kokonaisuutta. Festivaaliviikolla Musiikkikeskus ja kirkot täyttyvät teoksista, jotka usein rikkovat genrerajoja. Se on viikko, jolloin saatat aamupäivällä kuunnella torilla ilmaiskonserttia ja illalla istua katsomassa maailmanluokan nykytanssiteosta, jossa jousikvartetto soittaa livenä lavalla.
Festivaalin aikana kaupungin tunnelma on poikkeuksellinen. Muusikot, tanssijat ja yleisö sekoittuvat ravintoloissa ja kaduilla. Se muistuttaa hieman eteläeurooppalaista kulttuurifestivaalia, mutta Suomen yöttömän yön valossa.
Käytännön vinkkejä konserttivieraalle
Kokemukseni mukaan onnistunut ilta vaatii muutakin kuin hyvän esityksen. Logistiikka voi pilata tunnelman, jos se ei toimi. Tässä muutama havainto, jotka olen kantapään kautta oppinut Kuopiossa vieraillessa:
Saapuminen ja pysäköinti
Kävellen on paras. Jos yövyt keskustan hotelleissa (joita on useita torin tuntumassa), Musiikkikeskus on vain lyhyen kävelymatkan päässä. Se on virkistävää, kun ei tarvitse tapella parkkiruudusta. Jos tulet autolla, Musiikkikeskuksen oma parkkihalli on kätevä, mutta suosittujen konserttien aikaan se täyttyy nopeasti. Torin alla oleva parkkiluola on varma valinta, sieltä on noin kymmenen minuutin reipas kävely pelipaikoille.
Pukukoodi – tarvitseeko smokkia?
Tämä kysymys nousee esiin aina. Kuopio on rento kaupunki. En ole nähnyt ketään käännyttävän ovelta siisteissä farkuissa, mutta toisaalta iltapukuun pukeutuminenkaan ei herätä kummastusta ensi-illoissa. Olen itse suosinut ”smart casual” -linjaa. Se toimii aina. Tärkeintä on, ettei vaatteet kahise häiritsevästi kesken adagio-osan – tämä on pieni, mutta akustisesti herkkässä salissa yllättävän tärkeä yksityiskohta.
Väliaikatarjoilut
Ravintola Oodi hoitaa tarjoilut. Vinkki konkarilta: tilaa väliaikakahvit etukäteen verkosta tai ennen konsertin alkua tiskiltä. Jonot voivat olla pitkiä, ja mikään ei tapa taide-elämystä tehokkaammin kuin 15 minuutin seisoskelu jonossa vain huomatakseen, että kello soi jo takaisin saliin ennen kuin sait konjakkisi.
Muutakin kuin Musiikkikeskus
Vaikka iso betonijätti hallitsee maisemaa, Kuopiossa on muitakin tiloja, joissa klassinen musiikki soi kauniisti. Tuomiokirkko on yksi suosikeistani erityisesti urkumusiikille ja kuoroteoksille. Se on massiivinen kivikirkko 1800-luvulta, ja sen akustiikka on pitkä ja juhlava. Bachin fuuga kuulostaa siellä siltä, kuin sen pitääkin: taivaallisen suurelta.
Pienempiä konsertteja järjestetään myös kaupungintalon juhlasalissa. Se on akustisesti kuivempi ja intiimimpi, sopii erinomaisesti lied-konserteille tai pianolle. Siellä tuntee olevansa osa kaupungin historiaa.
Yhteenveto: Miksi Kuopio on ”Viva Classican” suosituslistalla?
Me täällä Viva Classicassa arvostamme aitoutta. Kuopion klassisen musiikin skene ei yritä olla pienennetty versio Helsingistä, vaan se on rehdisti oma itsensä. Kaupunginorkesterilla on oma tunnistettava sointinsa ja Musiikkikeskus on rakennuksena osoitus siitä, että maakunnissa osataan panostaa laatuun, kun sille päälle satutaan.
Jos etsit kohdetta kulttuuriviikonlopulle Suomessa, ja Tampere tai Turku on jo nähty, ota suunnaksi Kuopio. Varaa liput Sinfoniasarjan konserttiin, nauti akustiikasta, käy väliajalla lasillisella ja seuraavana aamuna torilla ostamassa ne pakolliset tuliaiset. Se on yhdistelmä korkeakulttuuria ja savolaista leppoisuutta, jota on vaikea löytää muualta.