Jos kysyt kaduntallaajalta Porin musiikkielämästä, vastaus on 99 prosentin varmuudella Pori Jazz. Se on ihan ymmärrettävää – onhan kyseessä massiivinen tapahtuma, joka valtaa koko kaupungin. Mutta meille Viva Classican toimituksessa Pori on aina edustanut jotain muuta. Se on kaupunki, jossa klassinen musiikki ei pröystäile eikä pönötä, vaan se tehdään samalla periaatteella kuin porilainen teollisuus aikoinaan: kunnolla tai ei ollenkaan.
Porin klassisen musiikin tarjonta on itse asiassa yllättävän tiheää, kun ottaa huomioon kaupungin koon. Täällä ei ole Helsingin Musiikkitalon lasiseiniä tai Turun filharmonikkojen vuosisataista painolastia samalla tavalla. Täällä on Promenadikeskus, Pori Sinfonietta ja asenne, joka on vähän rouhea. Ja nimenomaan se tekee siitä kiinnostavan.
Kävin viime syksynä kuuntelemassa Sinfonietan kausikonserttia ja muistan ajatelleeni väliajalla, että tämä on sitä todellista kulttuurityötä. Ei frakkeja joka toisella vastaantulijalla, vaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat tulleet kuulemaan, miten Beethoven taittuu 30 muusikolta. Ja se taittuu.
Pori Sinfonietta – Ketteryyttä massan sijaan
Tämä on se kohta, jossa moni ulkopaikkakuntalainen menee harhaan. Pori Sinfonietta ei ole sinfoniaorkesteri sanan täydessä, massiivisessa merkityksessä. Se on sinfonietta. Ero on merkittävä, ja se on nimenomaan orkesterin vahvuus, ei heikkous.
Sinfonietta-kokoonpano tarkoittaa käytännössä sitä, että lavalla on yleensä noin kolmisenkymmentä muusikkoa. Mahlerin massiivisia, satojen soittajien sinfonioita täällä kuullaan harvoin – ellei sitten lyödä hynttyitä yhteen esimerkiksi Rauman soittajien kanssa, mitä tapahtuu onneksi silloin tällöin.
Mutta miksi tämä on hyvä asia? Koska se pakottaa – tai mahdollistaa – ohjelmiston, joka on läpinäkyvää. Wieniläisklassismi, siis Mozart ja Haydn, soi Porissa usein paremmin kuin suurissa saleissa, koska kokoonpano on juuri oikean kokoinen tuon ajan musiikille. Soittajalla ei ole viittätoista kollegaa samassa sektiossa, jonka taakse piiloutua. Jokainen ääni kuuluu. Se luo tietynlaisen sähkön ilmaan.
Orkesterin historia on mielenkiintoinen sekamelska harrastajatoimintaa ja ammattimaistumista. Nykyään se on täysin ammattimainen kunnallinen orkesteri, jonka kotisali on Promenadikeskus. Olen seurannut orkesterin kehitystä Viva Classican aikoina tiiviisti, ja täytyy sanoa, että ylikapellimestareilla on ollut valtava vaikutus sointiin. Kun Jan Söderblom tarttui puikkoihin, jousistoon tuli aivan uudenlaista ryhtiä. Tibor Bogányin kaudella taas haettiin välillä isompia kaaria.
Mitä sinfonietalta kannattaa mennä kuuntelemaan?
Jos selaat Porin tapahtumakalenteria ja mietit, mihin kannattaa sijoittaa parikymppiä, tässä on muutama nyrkkisääntö, jotka olen oppinut kantapään kautta:
- Kausikonsertit ovat orkesterin selkäranka. Jos ohjelmistossa on klassismia (Mozart, Beethoven, Haydn) tai varhaisromantiikkaa (Schubert, Mendelssohn), bändi on yleensä omimmillaan.
- Solistikonsertit yllättävät. Koska Pori ei ole ”liian suuri”, sinne saadaan usein nousevia tähtiä tai jo asemansa vakiinnuttaneita mestareita, jotka haluavat intiimimmän kosketuksen orkesteriin.
- Vappukonsertit ja erikoistuotannot ovat sitten asia erikseen. Ne ovat viihdyttäviä, usein loppuunmyytyjä ja tunnelmaltaan riehakkaampia, mutta jos etsit syvällistä taidekokemusta, torstai-illan peruskonsertti on yleensä se ”the juttu”.
Promenadikeskus – Olohuone, jossa on hyvä akustiikka
Porilaisten oma kulttuuritemppeli, Promenadikeskus, on paikka, joka jakaa joskus mielipiteitä ulkoasullaan, mutta harvemmin toimivuudellaan. Se valmistui vuonna 1999, ja vaikka se ei ehkä ulospäin huuda barokin loistoa, sisällä asiat ovat kunnossa.
Pori-sali on akustiikaltaan yllättävänkin hyvä. Se ei ole liian kaikuisa, mikä on monen modernin monitoimisalin kirous. Ääni on erotteleva. Kun istut permannon keskivaiheilla – omien kokemusteni mukaan rivit 10–15 ovat kultaa – kuulet puupuhaltimien hengityksen ja sellojen narinan juuri sopivasti. Parvella soundi on hieman etäisempi, mutta kokonaiskuva toimii sielläkin.
Yksi asia, josta pidän Promenadikeskuksessa, on sen mutkattomuus. Sinne on helppo tulla. Se ei sijaitse missään vaikeasti saavutettavassa norsunluutornissa, vaan keskellä kaupunkia. Väliaikatarjoilut toimivat, jonot vetävät (yleensä), ja tunnelma aulassa on usein enemmänkin kuin olisi menossa lätkämatsiin tapaamaan tuttuja, mutta paremmat vaatteet päällä.
Selim Palmgren ja paikallinen ylpeys
Ei voi puhua Porin klassisesta musiikista mainitsematta Selim Palmgrenia. Säveltäjä ja pianisti, jota kutsuttiin aikanaan ”Pohjolan Chopiniksi”, on Porissa läsnä kaikkialla, vähintäänkin nimenä. Palmgren syntyi Porissa 1878, ja vaikka hän teki uransa maailmalla ja Helsingissä, Pori on ominut hänet (oikeutetusti) omakseen.
Palmgrenin vaikutus näkyy konkreettisimmin Palmgren-konservatoriossa. Se ei ole vain oppilaitos, vaan tärkeä osa kaupungin musiikillista ekosysteemiä. Konservatorion oppilaat ja opettajat täydentävät usein kaupungin musiikkitarjontaa.
Jos näet konserttilistauksessa Palmgrenin pianokonserttoja – erityisesti kakkosen (”Virta”) – mene kuuntelemaan. Ne ovat romanttista pianomusiikkia parhaimmillaan, ja Porissa niitä soitetaan tietyllä kotikenttäedulla. On siinä jotain erityistä kuulla Kokemäenjoen inspiroimaa musiikkia muutaman sadan metrin päässä itse joesta.
Urkumusiikkia ja kirkkojen kätketyt aarteet
Viva Classican arkistoja kun kaiveli, huomasi, että urkumusiikki on Porissa yllättävän vahvassa asemassa. Tämä kulminoituu usein Pori Organ -festivaaliin. Se ei ole mikään pienen piirin pölyinen kokoontuminen, vaan festivaali on onnistunut tuomaan urkumusiikkia myös sellaisille kuulijoille, jotka eivät normaalisti kirkonpenkkiä kuluta muuta kuin jouluna.
Keski-Porin kirkko on tässä keskiössä. Sen ranskalaisromanttiset urut ovat instrumentti, jota tullaan kuuntelemaan kauempaakin. Akustiikka tiilinavetassa (kuten uusgoottilaisia kirkkoja joskus leikkisästi kutsutaan) on massiivinen. Kun täydet pillistöt soivat, se tuntuu rintalastassa asti.
Olen usein sanonut, että jos haluat testata äänentoistolaitteistosi bassotoistoa, laita soimaan urkumusiikkia. Mutta jos haluat tuntea sen fyysisesti, mene Pori Organin konserttiin Keski-Porin kirkkoon. Se on elämys, joka ei vaadi musiikin teorian tohtorintutkintoa avautuakseen.
Vinkkejä konserttivieraalle Poriin
Oletko tulossa ulkopaikkakunnalta tai oletko paikallinen, joka harkitsee ensimmäistä kertaa Sinfonietan konserttia? Tässä muutama käytännön havainto, joita ei lue virallisissa esitteissä.
Pukeutuminen – unohda stressi
Porissa pukeutumiskoodi on, kauniisti sanottuna, salliva. Ensi-illoissa näkee pikkutakkeja ja iltapukuja, mutta tavallisessa torstain konsertissa olet aivan yhtä tervetullut siisteissä farkuissa ja neuleessa. Tärkeintä on, että olet paikalla. Älä jätä tulematta siksi, että pelkäät olevasi alipukeutunut. Täällä kukaan ei katso nenänvartta pitkin, jos et omista frakkia.
Pysäköinti ja logistiikka
Toisin kuin Helsingissä, missä auton saaminen lähelle hallia maksaa pienen omaisuuden, Porissa Promenadikeskuksen ympäristössä on tilaa. Kadunvarsipaikkoja löytyy, ja lähellä on myös parkkihalleja. Jos tulet junalla, asema on kävelymatkan päässä. Kaikki on kompaktia.
Lipunmyynti ja hinnat
Lippujen hinnat ovat Porissa maltilliset verrattuna pääkaupunkiseutuun. Usein samalla rahalla, jolla Helsingissä saa paikan piippuhyllyltä, saa Porissa paikan parhaalta riviltä. Kannattaa hyödyntää myös sarjaliput, jos asut lähistöllä. Opiskelijoille ja eläkeläisille on omat alennuksensa, ja viime hetken äkkilähtöjäkin kannattaa kysellä lippukassalta.
Yhteistyöt ja tulevaisuus
Yksi asia, jota kannattaa pitää silmällä, on Porin yhteistyökuviot. Satakunnan musiikkijuhlat ja yhteistoiminta esimerkiksi Rauma Sinfoniettan kanssa tuovat ohjelmistoon sellaista laajuutta, johon yksittäinen orkesteri ei pystyisi. Nämä ”suurkonsertit” ovat usein kauden tapauksia.
Myös oopperaa nähdään Porissa, usein Porin Ooppera ry:n tuottamana. Ne eivät ole jokavuotisia itsestäänselvyyksiä samassa mittakaavassa kuin Kansallisoopperassa, mutta kun tuotanto pärähtää käyntiin, se tehdään isolla sydämellä ja usein yllättävän kovatasoisilla solisteilla. Pori on perinteisesti ollut vahva kuorokaupunki, ja se kuuluu oopperakuorojen soinnissa.
Lopuksi voisi sanoa, että Porin klassisen musiikin skene on kuin kaupunki itsekin: vähän karhea päältä, mutta sisältä lämmin ja täynnä substanssia. Se ei yritä olla Wien tai Berliini. Se on Pori, ja juuri siksi se toimii.