Turku ei ole vain Suomen vanhin kaupunki – se on paikka, jossa suomalainen orkesterimusiikki veti ensimmäiset henkosensa. Jos olet viettänyt aikaa Helsingin Musiikkitalon lasiseinien sisällä ja totuttanut korvasi siihen moderniin täydellisyyteen, vierailu Turussa on kuin hyppy toiseen todellisuuteen. Täällä historia ei ole vain markkinointipuhetta; se kumisee konserttisalin seinissä ja Aurajoen rannassa, erityisesti kun puhutaan Turun filharmonisesta orkesterista (TFO).
Meillä Viva Classicassa on aina ollut tietty lukkarinrakkaus Turkua kohtaan. Se johtuu ehkä siitä, että siinä missä Helsinki on kansainvälinen ja kiireinen, Turku on säilyttänyt tietyn arvokkuuden – hieman kuin vanha aristokraatti, joka tietää arvonsa eikä sörhötä turhia.
Tässä artikkelissa sukelletaan siihen, mitä Aurajoen rannat tarjoavat klassisen musiikin ystävälle. Ja rehellisesti sanottuna: tarjonta on hämmentävän kovaa.
Kun puhutaan vuodesta 1790
Tämä on se luku, joka hiljentää useimmat keskustelut siitä, mikä kaupunki on Suomen musiikkipääkaupunki historiallisessa mielessä. Turun Soitannollinen Seura perustettiin vuonna 1790. Mieti hetki: Mozart oli tuolloin vielä elossa. Sibelius syntyisi vasta 75 vuoden kuluttua. TFO on Suomen vanhin orkesteri, ja sen juuret ovat syvällä tässä perinteessä. Se ei ole vain knoppitieto; se on identiteetti.
Olen istunut Turun konserttitalossa kymmeniä kertoja, ja siellä on aina tietty intiimiys, jota on vaikea löytää uudemmista saleista. Turun Konserttitalo, joka valmistui vuonna 1952, oli itse asiassa Suomen ensimmäinen nimenomaan konserttikäyttöön suunniteltu sali. Arkkitehti Risto-Veli Luukkonen piirsi tilan, joka on funkkista puhtaimmillaan.
Moni vierailija yllättyy akustiikasta. Se on melko suora, jopa ”kuiva” verrattuna kirkkosaleihin, mutta se paljastaa armotta kaiken. Jos viuluosasto ei ole synkassa, sen kuulee heti. Mutta kun orkesteri soi – ja nykyään se soi upeasti – ääni tulee iholle, ei jää leijailemaan katonrajaan.
Aikakaudet: Segerstamista nykypäivään
Meidän on mahdotonta puhua Turusta mainitsematta Leif Segerstamia. ”Leiffi” toimi ylikapellimestarina vuosina 2012–2019 ja jätti jälkensä, joka oli kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti massiivinen. Hänen aikanaan orkesteri sai tiettyä röyhkeyttä ja volyymia, jota tarvittiin.
Nyt tuulet ovat kääntyneet. Olli Mustosen kausi toi mukanaan tietynlaista älyllistä terävyyttä ja ohjelmistovalintoja, jotka haastoivat kuulijaa. Ja kun katsoo orkesterin nykytilaa, on selvää, että TFO ei tyydy olemaan ”maakuntaorkesteri”. Se kilpailee tasaväkisesti minkä tahansa pohjoismaisen huippuorkesterin kanssa.
Yksi asia, josta annan TFO:lle erityispisteet, on heidän verkkolähetyksensä. Turku oli edelläkävijä striimauksessa jo ennen kuin pandemia pakotti kaikki siihen. Se kertoo asenteesta: musiikki kuuluu kaikille, ei vain niille, jotka ehtivät Aninkaistenkadulle kello 19.
Lue myös vertailumme Helsingin orkesteritarjonnasta
Turun Musiikkijuhlat – Elokuun pelastus
Jos Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, elokuu on Turussa musiikin juhlaa. Turun Musiikkijuhlat on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut musiikkifestivaali (perustettu 1960), ja se näkyy ohjelmiston laadussa. Tämä ei ole mikään ”kiva kesätapahtuma”, vaan festivaali, jonne kansainväliset tähdet tulevat mielellään.
Tapahtuman hienous piilee siinä, miten se hyödyntää kaupunkitilaa. Et istu vain yhdessä salissa. Musiikki levittäytyy paikkoihin, joihin et muuten ehkä eksyisi.
Missä musiikki soi parhaiten?
Olen kiertänyt festivaalin konsertteja vuosia, ja muutamat paikat ovat jääneet mieleen ylitse muiden. Tässä ei ole kyse pelkästään desibeleistä, vaan tunnelmasta.
- Tuomiokirkko on itsestäänselvyys, mutta iltakonsertit siellä, kun hämärä laskeutuu ja holvit kaikuvat urkujen tai kuoron voimasta, ovat kokemuksena lähes fyysisiä. Akustiikka on haastava nopealle musiikille, mutta hitaissa, suurissa teoksissa se on lyömätön.
- Turun linna tarjoaa puitteet, joita ei voi rahalla rakentaa. Kuninkaansalin kamarimusiikkikonsertit vievät suoraan renessanssiin. Siellä on tosin joskus hieman viileää, joten villatakki mukaan, vaikka ulkona olisi helle.
- Ruissalon telakka on noussut viime vuosina kiinnostavaksi ”villiksi kortiksi”. Vanha teollisuusmiljöö ja ooppera tai moderni klassinen luovat kontrastin, joka toimii yllättävän hyvin. Merituuli ja ruosteinen rauta sopivat yllättävän hyvin yhteen viulujen kanssa.
Käytännön vinkkejä konserttivieraalle Turussa
Turku on helppo kaupunki, mutta siinä on omat oikkunsa. Jos tulet junalla (Kupittaa tai Päärautatieasema), olet jo lähellä keskustaa, mutta Konserttitalo sijaitsee torin laidalla, Aninkaistenkadulla. Se on kävelymatka melkein mistä tahansa keskustahotellista.
Pysäköinti on ainainen murheenkryyni. Konserttitalon vieressä on tilaa, mutta se täyttyy nopeasti. Louhen parkkihalli on usein se stressittömin vaihtoehto, vaikka se vähän maksaakin. Sieltä pääsee helposti ylös ja olet muutaman korttelin päässä ovesta. Älä laske sen varaan, että löydät kadunvarsipaikan juuri kello 18:45.
Väliaikatarjoilut. Tämä on pieni yksityiskohta, mutta Konserttitalon lämpiö on arkkitehtuuriltaan avara, mutta tiskit ruuhkautuvat. Kokenut kävijä tilaa kahvit etukäteen verkosta tai heti saapuessaan. Mikään ei tapa tunnelmaa tehokkaammin kuin se, että joudut kumoamaan konjakin kurkusta alas kahdessa sekunnissa, kun kellot jo soivat toiselle puoliajalle.
Kiinnostaako Tampereen musiikkielämä? Katso oppaamme täältä
Ei pelkkää pönötystä
Yksi asia on muuttunut Turussa viimeisen kymmenen vuoden aikana: kynnys on madaltunut. Ennen konserttiin meneminen tuntui vaativan pikkutakkia ja vakavaa ilmettä. Nykyään TFO:n konserteissa näkee opiskelijoita, turisteja farkuissa ja vanhempaa väkeä sekaisin.
Erilaiset teemakonsertit, kuten elokuvamusiikinillat tai yhteistyöprojektit kevyemmän musiikin artistien kanssa, ovat vetäneet saliin väkeä, joka ei erota oboeta klarinetista – ja se on pelkästään hyvä asia. Turku on ymmärtänyt, että klassinen musiikki kuolee, jos se sulkeutuu norsunluutorniin.
Erityismaininnan ansaitsee Sibelius-museo piispankadulla. Vaikka et menisi edes konserttiin (joita siellä järjestetään ”Sibbe”-sarjassa säännöllisesti), pelkkä rakennus ja sen näyttelyt ovat pakollinen rasti. Se on Suomen kattavin musiikkimuseo. Betonibrutalismi on arkkitehtuurina mielipiteitä jakava, mutta sisäpihan atrium ja itse sali ovat akustisesti nerokkaita kamarimusiikille.
Miksi matkustaa Turkuun musiikin perässä?
Helsingissä on enemmän tarjontaa, se on totta. Tampereella on uusi upea sali. Mutta Turussa on kerrostumia. Kun kuuntelet TFO:n soittoa, kuuntelet instituutiota, joka on nähnyt Venäjän vallan, itsenäistymisen, sodat ja nousukaudet.
Turkulaisessa musiikkielämässä yhdistyy tietty turkulainen itsepäisyys kansainväliseen tasoon. Siellä ei yritetä miellyttää kaikkia, vaan tehdään asiat omalla tavalla, laadusta tinkimättä. Ja kun istut Konserttitalon samettipenkissä, valot himmenevät ja orkesteri virittää… siinä hetkessä on jotain, mikä tuntuu juuri oikealta.
Jos et ole vielä kokenut Turun musiikkijuhlien elokuista iltaa Aurajoen rannassa konsertin jälkeen, kalenteriisi jäi juuri aukko ensi kesälle.