Ollaanpas rehellisiä heti alkuun. Kun suomalainen klassisen musiikin harrastaja miettii pyhiinvaelluskohteita, Vaasa ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen. Helsinki vie huomion Musiikkitalollaan, Lahti Sibeliustalollaan ja Savonlinna, no, linnallaan. Mutta jos sivuutat Vaasan – tai rannikon ylipäätään – teet kardinaalimunauksen. Olen istunut lukemattomissa saleissa ympäri Suomea Viva Classican nimissä, ja voin kertoa, että Vaasassa on sellaista sähköä, jota ei muualta löydy. Se voi johtua merituulesta, kaksikielisyydestä tai vain puhtaasta pohjalaisesta itsepäisyydestä, mutta musiikki soi täällä eri tavalla.
31 muusikkoa, jotka eivät pääse piiloon
Vaasan kaupunginorkesteri on mielenkiintoinen tapaus. Se ei ole massiivinen sinfoniakoneisto kuten HKO, vaan 31 muusikon kokoonpano. Paperilla tämä saattaa kuulostaa joistakin ”pieneltä”, mutta käytännössä se tarkoittaa jotain ihan muuta: intensiteettiä.
Kun soitetaan sinfonietta-kokoonpanolla, yksikään viulisti ei voi ”släkkäillä” takarivissä toivoen, että vierustoveri hoitaa vaikeat juoksutukset. Ei, tässä porukassa jokainen ääni kuuluu. Olen kuullut heidän soittavan Mozartia tavalla, joka saa ihon kananlihalle juuri tämän läpinäkyvyyden vuoksi. Virheille ei ole tilaa, mutta ei myöskään tylsyydelle.
Orkesterin historia ulottuu vuoteen 1930. Se on selvinnyt sodista, lamoista ja kuntapoliiikoista. Nykyään, kun James Lowe heiluttaa tahtipuikkoa (hänet valittiin ylikapellimestariksi jokunen vuosi sitten), orkesterin sointiin on tullut sellaista brittiläistä täsmällisyyttä yhdistettynä pohjalaiseen paahtoon. Repertuaari ei jämähdä vain wieniläisklassismin turvasatamaan, vaikka se heidän leipälajinsa onkin, vaan ohjelmistossa on yllättävän rohkeita vetoja romantiikan ja modernismin puolelta – sovitettuna tietenkin tälle kokoonpanolle.
Akustiikkaa ja kristallikruunuja: Vaasan kaupungintalo
Jos tulet konserttiin, tulet todennäköisesti Vaasan kaupungintalolle. Se on yksi niistä paikoista, joissa jo pelkkä aulassa seisoskelu nostaa juhlafiilistä kymmenen pykälää. Se valmistui 1883, ja arkkitehti Magnus Isaeus tiesi mitä teki.
Mutta entäs se tärkein, eli miltä siellä kuulostaa?
Oma kokemukseni on tämä: sali on armollinen jousille, mutta armoton puhaltimille. Se on perinteinen kenkälaatikkosali, jossa ääni pakkautuu tiiviisti. Kun orkesteri soittaa fortissimo, tunnet sen rintalastassa. Se ei ole kliininen studiokokemus, vaan elävä, hengittävä ja joskus hieman arvaamatonkin tilanne. Juuri sitä, mitä live-musiikin pitääkin olla. Penkit ovat vanhaa puutyötä – kauniita katsella, mutta jos Wagnerin oopperaa esitettäisiin täällä konserttiversiona, toivoisit ehkä tuoneesi pienen istuintyynyn mukanasi. Onneksi konsertit ovat yleensä inhimillisen mittaisia.
Miksi juuri Vaasa on kapellimestarien kehto?
Ei voi puhua Vaasasta mainitsematta Jorma Panulaa. Maestro on syntyisin näiltä kulmilta, ja hänen kädenjälkensä näkyy kaikessa. Vaasa on kansainvälisesti tunnettu Jorma Panula -kapellimestarikilpailusta.
Olen seurannut näitä kisoja paikan päällä. Se on raakaa peliä. Nuoret toivot ympäri maailmaa tulevat Vaasaan, astuvat edellä mainitun kaupunginorkesterin eteen ja yrittävät vakuuttaa tuomariston ja muusikot alle 20 minuutissa. Jos haluat nähdä musiikin ”konepellin alle”, tule seuraamaan tätä kilpailua kun se järjestetään. Siinä näkee, miten kemia (tai sen puute) kapellimestarin ja orkesterin välillä syntyy sekunneissa.
Kulttuurikalenterin helmet – mihin kannattaa tähdätä?
Jos etsit syitä hypätä junaan ja suunnata Pohjanmaalle, tässä on muutama tärppi, jotka perustuvat omiin reissuihini vuosien varrelta. Älä tuijota vain mainoslauseita, vaan mieti ajankohtaa.
- Korsholman Musiikkijuhlat (Musiikkia Rannikolla) on kesän ehdoton ykkönen. Se ei ole Vaasan keskustassa, vaan lyhyen matkan päässä Mustasaaressa ja ympäristössä, mutta se kerää maailmanluokan kamarimuusikoita yhteen. Tunnelma on intiimi, ei pönöttävä. Täällä voit nähdä viuluvirtuoosin syömässä munkkia tauolla ja soittavan illalla Brahmsia niin että itkettää.
- Vaasan Ooppera tekee yhteistyötä kaupunginorkesterin kanssa ja tuottaa yleensä tammikuussa suuren ensi-illan. Nämä ovat isoja ponnistuksia alueelliselta toimijalta. Lavasteet ja puvustukset ovat usein yllättävän korkeatasoisia budjettiin nähden, koska täällä tehdään asioita talkoohengellä ja rakkaudesta lajiin.
- Vappukonsertit ja itsenäisyyspäivän juhlat ovat täällä instituutteja. Jos haluat nähdä paikallisen kerman ja kokea yhteisöllisyyttä, nämä ovat oikeita paikkoja. Musiikillisesti ne ovat kevyempiä, mutta orkesterin svengi on silloin parhaimmillaan.
- Kannattaa tarkistaa myös Kuula-opiston oppilaskonsertit. Toivo Kuula on alueen suuri säveltäjäpoika, ja hänen perintöään vaalitaan tarkasti. Joskus näissä ilmaisissa matineoissa kuulee tulevia tähtiä ennen kuin he karkaavat Sibelius-Akatemiaan.
Rannikon klassikot – muutakin kuin Sibeliusta
Vaasassa on se hieno piirre, että kaksikielisyys tuo ohjelmistoon paljon ruotsalaista ja pohjoismaista musiikkia, jota sisämaan orkesterit eivät välttämättä soita.
Oletko kuullut Wilhelm Stenhammarin sinfonioita livenä? Tai Kurt Atterbergia? Vaasassa nämä eivät ole harvinaisuuksia. Se on kuin ikkuna länteen. Kulttuurivaihto Uumajan (Umeå) kanssa toimii oikeasti, eikä vain juhlapuheissa. Norrlandsoperan on vain lauttamatkan päässä, ja muusikot liikkuvat sujuvasti yli Merenkurkun. Tämä tuo Vaasan musiikkielämään tiettyä kansainvälistä ilmavuutta, jota on vaikea selittää, se pitää kokea.
Toivo Kuulan tuotanto on tietenkin lähellä sydäntä. Hänen traaginen kohtalonsa Viipurissa 1918 on osa suomalaista musiikkihistoriaa, mutta Vaasassa keskitytään hänen elämäänsä ja musiikkiinsa. Hänen teoksiaan soitetaan täällä sellaisella paatoksella ja ymmärryksellä, että eteläsuomalainen kriitikko hiljenee. Se on heidän omaa musiikkiaan.
Käytännön vinkki junantuomalle
Jos saavut Vaasaan kuuntelemaan orkesteria, tee itsellesi palvelus ja varaa aikaa muuhunkin. Konsertit loppuvat yleensä yhdeksän maissa. Rantabulevardi on kävelymatkan päässä. Mikään ei nollaa korvia raskaan Tšaikovskin jälkeen paremmin kuin Merenkurkun viileä tuuli.
Lippujen hinnat ovat täällä myös varsin maltillisia verrattuna pääkaupunkiseutuun. Opiskelijat ja eläkeläiset huomioidaan hyvin. Olen usein sanonut, että Vaasan kaupunginorkesterin kausikortti on hinta-laatusuhteeltaan Suomen parhaimpia sijoituksia, jos asut alueella.
Lopuksi pieni varoituksen sana: Vaasassa yleisö on asiantuntevaa. Täällä ei taputeta osien välissä vahingossa. Perinne on vahva, ja klassista musiikkia on harrastettu täällä vakavasti jo kauan ennen kuin Suomi edes itsenäistyi. Mutta se ei tarkoita snobiutta. Tule sellaisena kuin olet, kunhan tulet avoimin korvin.